Substantiivu (Nimisana)
Substantiivat nimitetäh ezinehty da vastatah kyzymyksih ken?
mi? ket? mit?
Ezimerkit.
Ken tämä on? Tämä on tyttö.
Ket nämmä ollah? Nämmä ollah tytöt.
Mi tämä on? Tämä on koiru.
Mit nämmä ollah? Nämmä ollah koirat.
Kenen iäni kuuluu? Lapsen iäni kuuluu.
Min ulvondu kuuluu? Hukan ulvondu kuuluu.
Erisnimet da yhteisnimet
Substantiivat jagavutah kahteh joukkoh: erisnimet da yhteisnimet.
Erisnimi andau ezinehele individualizen nimen. Erisnimih kuulutah:
-
ristikanzan famiiliet, nimet da izännimet: Ofon'an Natoi,
Nikolai Petrovič;
-
elättilöin nimet: Mirri, N'akku, Polle, Reppi;
-
mualoin, linnoin, kylien nimet: Suomi, Anus, Kotkatjärvi, Priäžy;
-
geograafiellizien objektoin nimet: Luadogu, Oniegu, Baikal,
Ural-mäit, Sahara.
-
kontinentoin da planietoin nimet: Jeuroppu, Aazii, Amerikku,
Mua, Venera, Pluton;
-
kniigoin, žurnualoin, lehtilöin nimet: Aberi,
Kirjuniekku, Kipinä, Oma Mua.
-
pruazniekkoin nimet: Rastavu, Äijypäivy.
Erisnimet kirjutetah suurel kirjaimel.
Yhteisnimi andau yhtehizen nimen:
opastui (nenga sanotah kaikkii, ken opastuu),
kaži (täl sanal sanotah kaikkii kažiloi),
ikkun (kaikkii ikkunoi nenga sanotah),
jogi (nenga sanotah kaikkii jogiloi).
Substantiivoin taivutus
Paistes myö muuttelemmo nominoi:
-
käytämmö niidy eri lugulois, yksikös da monikos: lapsi - lapset, hyvä - hyvät,
kymmene - kymmenet, minä - myö
-
panemmo sanoi erilazih sijoih: lapsen, lastu, lapsel, lapsele.
Tämä on nominoin taivutus. Nominoin taivutuksen kuavu on nengoine:
vardalo + lugutunnus (ku sana ollou monikos) + taivutuspiäteh
heinä+s, hein+i+s; brihaču+le, brihačču+loi+le; kaunehe+l,
kauneh+i+l; sada+h, sado+i+h.
Lugu da sija vaikutetah vardaloh: puaksuh vokalit vaihtellah, hävitäh libo
lyhetäh, libo konsonantois aste heikkenöy.
Ku taivuttua nominoi oigieh, pidäy tiediä, mittuine lugutunnus da
mittuine sijapiäteh pädöy täh libo sih sanah. No enne kaikkie
pidäy löydiä pättävy sanan vardalo.