Substantiivu (Nimisana)

Substantiivat nimitetäh ezinehty da vastatah kyzymyksih ken? mi? ket? mit?

Ezimerkit.
Ken tämä on? Tämä on tyttö. Ket nämmä ollah? Nämmä ollah tytöt. Mi tämä on? Tämä on koiru. Mit nämmä ollah? Nämmä ollah koirat. Kenen iäni kuuluu? Lapsen iäni kuuluu. Min ulvondu kuuluu? Hukan ulvondu kuuluu.

Erisnimet da yhteisnimet

Substantiivat jagavutah kahteh joukkoh: erisnimet da yhteisnimet. Erisnimi andau ezinehele individualizen nimen. Erisnimih kuulutah: Erisnimet kirjutetah suurel kirjaimel.

Yhteisnimi andau yhtehizen nimen: opastui (nenga sanotah kaikkii, ken opastuu), kaži (täl sanal sanotah kaikkii kažiloi), ikkun (kaikkii ikkunoi nenga sanotah), jogi (nenga sanotah kaikkii jogiloi).

Substantiivoin taivutus

Paistes myö muuttelemmo nominoi: Tämä on nominoin taivutus. Nominoin taivutuksen kuavu on nengoine:
vardalo + lugutunnus (ku sana ollou monikos) + taivutuspiäteh
heinä+s, hein+i+s; brihaču+le, brihačču+loi+le; kaunehe+l, kauneh+i+l; sada+h, sado+i+h.

Lugu da sija vaikutetah vardaloh: puaksuh vokalit vaihtellah, hävitäh libo lyhetäh, libo konsonantois aste heikkenöy. Ku taivuttua nominoi oigieh, pidäy tiediä, mittuine lugutunnus da mittuine sijapiäteh pädöy täh libo sih sanah. No enne kaikkie pidäy löydiä pättävy sanan vardalo.