Objektu
Objektu on virkehen ližäozapuoli, verbin miäriteh.
Se ilmoittau ezinehen, kudamah kohtavuu tego.
Objektua käytetäh kahtes sijas: partitiivas da akkuzatiivas.
Objektannu voi olla:
-
substantiivu libo substantiivan merkičykses käytetty
adjektiivu, pronominu, numerualu:
Ostan lapsele lelun.
Toivotan vaiku parastu.
En nähnyh sinuu.
Minä andazin kaksi.
-
infinitiivu:
Maltatgo ommella?
Tahtoithäi sinägi lähtie.
-
ližävirkeh:
En musta, kudai kävyi.
Ei tiijä, midä pidäy ruadua.
Objektua on kahtu luaduu:
-
Totaline objektu (kogonasobjektu) merkiččöy loppuh suaduu teguo
libo mostu teguo, kudai tahtotah suaja loppuh.
Totalizen objektan sija on I da II akkuzatiivu:
Minä luvin kniigan. Muamo lämmitti päčin. Tuatto kohendi levon.
Opastui kirjutti sanelun. Päivystäi pezöy lattien.
Illal häi kaččou sen kinon.
Anna kniigu minule.
Kirjuta kirjaine sizärelles.
Tuogua hallot pertih.
Myö ruavoimmo kai ruavot aijoin aijal.
-
Partialine objektu (ozaobjektu) merkiččöy jatkujua teguo, kudamua
on ruattu libo jatketah ruadua, no loppuh ei ole suadu.
Partializen objektan sija on partitiivu:
Minä luvin kniigua.
Muamo lämmitti päččii.
Tuatto kohendi levuo.
Nämmä virkehet ei ozuteta, ongo kniigu jo lugiettu, ongo päčči
jo lämmitetty, ongo levo jo kohendettu, vai kaikkie tädä vie
jatketah ruadua.
Partialistu objektua käytetäh tundieloin da mielien ilmoittamizes:
Minä suvaičen sinuu
Lapsi atkaloiččou muamua.
Tuatto čakkai pahanruadajua poiguadah.
Buabo tahtou čuajuu.