Interjektu (Kirrahtussana)
Interjektakse sanotah taibumattomua abusanua, kudamua käytetäh
erilazis kirrahtuksis tundoloin ilmoittajes: Oi, kenbo sie on?
Aiče, kulleh piädy rubei kivistämäh. Enzimäzes virkehes interjektu
oi ozuttau pöllästysty, a toizes virkehes interjektu aiče ozuttau
vaivua.
Yksi i sama interjektu voi ilmoittua erilazii tundoloi. Ezimerkikse
interjektu ai voi merkitä ihmettelyy: Ai, mittuine suuri tämä on;
pahua mieldy: Ai, ei tahto auttua; hyviä mieldy: Ai, kui hyvä tiä
on olla.
Merkičyksen puoles interjektat jagavutah kahteh joukkoh:
-
mielenliikutusinterjektat:
a-a, o-o, u-u, ai, oi, ah, oh,
, eh, ahah, ohoh, aiče, a-voi-voi,
eh-heh-heh, toko-vai-toko i m.i.
A-a, tabain yhtelläh!
O-o, min olet suannuh kalua!
U-u, kui on vilu!
Ai, mengäh kui tahtou!
Oi, kulleh väzyin!
Uh, mi on pehmei pieluksut!
Oh, kulleh sivut kivettih!
Uh, mi on syvä!
Eh, ku en piässyh kodih!
Ahah, nygöi olet minun käzis!
Ohoh, mittuine kodi on nostettu!
Aiče, kulleh pöllästyin!
A-voi-voi, ga tyttäresgo on tulluh!
Eh-heh-heh, tädä meijän elostu.
Toko-vai-toko, kunne ollou hävinnyh?
-
signualuinterjektat: a-u-u, hei, hoi, kis-kis, čuk-čuk,
est'oi-est'oi, tipa-tipa, tprukoi-tprukoi, brissi, hullos,
hus's'u, hoino i m.i.
A-u-u, kusbo oletto?
Hei, sieniniekat, tulgua tulele!
Hoi, lapset, heitäkkiä tölmändy!
Kis-kis-kis! (Nenga kučutah kažii.)
Čuk-čuk-čuk! (Nenga kučutah poččii.)
Est'oi-est'oi-est'oi! (Nenga kučutah lambahii.)
Tipa-tipa! (Nenga kučutah kanoi.)
Tprukoi-tprukoi! (Nenga kučutah lehmiä.)
Brissi! (Kažii ajetah iäre.)
Hullos! (Koirua ajetah iäre.)
Hus's'u! (Poččii ajetah iäre.)
Hoino! (Lehmiä ajetah iäre.)
Interjektoin joukkoh lugietah i matkindusanoi: ka-ka-ka, ko-ko-ko,
hau, n'au, mu-u-u, bul'-bul', čik, šn'au i m.i. Bul'-bul', järven
pohjah meni veičči. Čik, i katkei. Šn'au, iškeldi vičal.
Pidäy mustua: Interjektu ainos eroitetah virkehes pilkul libo
kirrahtusmerkil.