I infinitiivu

• -a, -ä, -o, -ö, -e, -ja, -jä, -va, -vä kuulutah yksivardalohizile verbilöile. Infinitiivan tunnus liittyy lujah vokalivardaloh: kandu-a, soittu-a, huakku-a, löydi-ä, peitti-ä, hykki-ä. Kiinnitä huomivuo: vardalon luppuvokali vaihteleh infnitiivan tunnuksen iel, tapahtuu a-u, ä-i.
  sanu-o, kačču-o, kirgu-o, häilyö, pöllästy-ö, läikky-ö. Verbilöis sanuo, kaččuo vardalon loppuvokali vaihteleh infinitiivan tunnuksen iel, tapahtuu o-u, ö-y.
  lugi-e, laski-e, tungi-e, eččie-e, lykki-e, hyppi-e, rygi-e. Verbilöis lugie, laskie, tungie vardalon loppuvokali vaihteleh infinitiivan tunnuksien iel, tapahtuu e-i.
  sua-ja, haravoi-ja, suvai-ja, jiä-jä, igävöi-jä, emändöi-jä; tuv-va, juv-va, luv-va, myv-vä, lyv-vä, syv-vä, käv-vä.
• -la, -lä, -na, -nä, -ta, -tä kuulutah kaksivardalohizile verbilöile, kudamil on vokalivardalo da konsonantuvardalo. Infinitiivan tunnus liittyy konsonantuvardaloh. ol-la, tul-la, kuunnel-la, kävel-lä, lennel-lä, lyhendel-lä; pan-na; men-nä; katka-ta, oije-ta, šuori-ta, kavo-ta, tuku-ta, nos-ta, pur-ta, hypätä, leve-tä, pes-tä, vier-tä, näh-tä.

• ruandan tarkoitustu ilmoittajes: Halguo ei ole pertis päččie lämmittiä. Vagoloi valella vezi on kaivos. Ongo sinul midägi andua hänele?
• objektannu:
  Lapsi ei vie malta lugie. Syväs lumes hebozet ei voidu juosta. Valmistan vähäzen syvvä. Voimatoi alalleh pakiččou juvva.
• predikuatan ozapuolennu yhtes yksipersounahizien verbilöinke:
  Minul pidäy vuottua. Tytöl pidäy jiäjä kodih. Hänel himoittau sanuo tämä dielo.
• subjektannu:
  Paha on vihata tostu. Ei ole hyödyy muata päivät läbi. Varavo on lähtie yksinäh.
• Toizen verbin tävvennyksenny, konzu merkiččöy tahtomistu, algamistu, lubuamistu:
  Tahton syvvä. Rubien muata. Suat nähtä. Opin auttua. Voit tulla.
• Kyzymyksen ozapuolennu:
  Kunne mennä? Midä ruadua? Kel kyzyö? Kelle andua? Konzu tulla?